lauantai 16. toukokuuta 2015

Hevosia tulee ja menee

Tämä postaus olisi pitänyt julkaista jo muutamaa viikkoa sitten, mutta parempi kai myöhään kun ei milloinkaan...

Nyt ollaan jo pitkällä keväällä, ja paljon on ehtinyt taas tapahtua. Paljon iloisia kuin myös surullisia asioitakin. Aloitetaan nyt vaikka ns. "kevyemmistä" ja kivoimmista asioista.

Nopsa 2014
Memma palasi takaisin kotiin Espanjasta, ja toi mukanaan upean 4v PRE-orin "Flamante". Memma osti orin Espanjasta puolivillinä, ja videoita siitä löytyy Memman kotisivuilta, jos jotain kiinnotaa :) Memma työskentelee uusien projektihevostemme kanssa, sekä ottaa myös tallillemme koulutukseen/ratsutukseen muita hevosia.


Noin 1,5 kk sitten talliimme saapui 11v suomenhevosruuna Nopsan Paaroni "Nopsa". Nopsa on entinen ravuri, eikä sillä koskaan oltu ratsastettu. Nopsa on todella mukava ja herkkä suokki, vaikkakin aluksi se oli hieman arka. Kuitenkin se yrittää kaikkensa, mutta ei aina vain ymmärrä heti mitä siltä halutaan. Tällä hetkellä Nopsalla on ratsastettu yksin maneesissa, kentällä ja maastossa käyntiä ja ravia. Laukka on sille vielä hitusen haastavaa (kutten ex-ravureilla nyt yleensäkkin..). Koko ajan kuitenkin mennään eteenpäin ja taipuminen yms. on sille hetki  hetkeltä helpompaa.


 Samoihin aikoihin kun Nopsa saapui talliimme, Mari tilasi Ruotsista kaksi mustaa norjankylmäveristä tammaa. Tammat olivat nimeltään Jänta ja Lända, mutta ne ristittiin täällä Jytkyksi ja Pötköksi Vanamoksi ja Talvikiksi. Vanhemmalla (Talvikki) tammalla oli ajettu joskus, nuoremmalla (Vanamo) ei oikeastaan juuri mitään tehty. Talvikki osoittautui erittäin helpoksi oppilaaksi, ja sillä ollaan menty jo kaikkia askellajeja maneessia sekä maastossa. Tamma on aivan täydellisen ihana, kiltti ja 100% luotettava "tädinkuljetin". Se ei pelkää tai säiky mitään, ja se omaa pehmeät ja mukavat liikkeet, aivan kuin nojatuolissa istuisi. Vanamo puolestaan on hieman haastvampi. Vaikka sekin on kiltti, eikä pelkää/säiky mittään, sen keskittymiskyky on välillä koetuksella, eim. jos maneesissa paljon muita hevosia tms. häslinkiä. Vanamon kanssa edistyminen on ollut hieman hitaampaa, sillä sille on joutunut kerran jos toisenkin muistuttamaan, että nyt pitäisi keskittyä ihmiseen ja tekemiseen (eikä niihin muihin hevosiin). Mahdoton tapaus tämäkään ei kuitenkaan ole, ja nyt sillä on jo ravattu yksin maneesissa. Kaikki nämä ovat myynnissä ja hintaluokssa 3-4t e.


Darky
Huh, olipas näitä hevosia nyt paljon kun oikein alkoi miettimään. No, ne eivät tähän lopu. Seuraavana meillä esittelyvuorossa "Darky". Darky on siis musta ic-ori,upea tukkajumala tupsujalka, jonka Memma tuntee vuosien takaa. Memma on kisaanut Darkylla koulua ja se on ollut monesti Memman mukana Harjussa (kun Memma vielä opiskeli siellä). Darky on jo vanha, 17v, mutta ikää ei huomaa missään. Vaikka Darky onkin ollut kevyellä käytöllä/pihankoristeena viime vuodet, se on silti edelleen tdella mukava ja reipas ratsastaa. Ori on luonteeltaan todellinen herrasmies, eikä sitä häiritse ollenkaan vaikka tammoja kulkee ohi käytävillä jne. Tällä hetkellä Darky ei vielä ole tuntikäytössä. 
Ensin sillä on ohjelmana rauhallisia maastolenkkejä ja asteittaista kunnon kohotusta. Vielä kun saadaan hieman lihasta ja massaa niin hyvä tulee!

Darky & Memma koulukilpailuissa


Viimeisenä uutena hevosena, muttei suinkaan vähäisimpänä: Escada, tutummin Essi tai Essu. Essi on syntynyt vuonna -98 Saksassa. Tämä musta kaunotar rodultaan hannover ja kantakirjattu II-palkinnolla. Nuorempana tamma on kilpaillut alue-kansallisella tasolla kaikissa lajeissa. Vanhan vamman vuoksi kuitenkin aktiivinen kilpailukäyttö ja isompien esteiden hyppääminen lopetettiin, ja viimeiset vuodet se on toiminut omistajallaan normaalissa harrastekäytössä. Ratsastaessa Escada on todella reipas ja herkkä, jopa hieman kuumahko.  Se jännittyy herkästi, jos se ei ymmärrä mitä siltä halutaan. Tämän vuoksi se tarvitsee rauhallisen ja pehmeäkätisen ratsastajan. Tämänhetken tasoltaan Essi on heB-A, tekee hyvin väistöt, avot, sulut ja osaa myös vaihdot.
Saa nähdä mitä tästä tammasta tulee! Uskon, että Essi on hyvin opettavainen hevonen monella tapaa. Tällä hetkellä Essillä rastsastettaan kuolaimettomilla suitsillaVieressä muutama vanhempi kuva Essistä.

Mutta yleensä jonkun uuden saaminen tarkoittaa vanhasta luopumista. Sanoimme hyvästit kahdelle upealle hevoselle; Cesarille ja Afektille. Cesarin puoliylläpitäjä Soni päätyi ostamaan Cesarin. Itselleni Cesar on tärkeä ja erityinen hevonen.  Etenkin esteillä se opetti tosi paljon ja vei mut 80-100cm luokkiin. Onneksi Cesar ei kovin kauaksi muuttanut, tuohon 1km päähän Kaisan ja Sinin pihaan. Ei voi kuin toivottaa Sonille & Cesarille onnea ja menestystä jatkoon!

Afekt taas.. Afekt jouduttiin lopettamaan klinikalla. Ruuna sai päivällä nenä verenvuoto kohtauksen. Lähdimme kuljettamaan sitä klinikalle, Viikin Yliopistolliseen Eläinsairaalaan. Siihen mennessä, kun olimme päässeet perille, verenvuoto olikin jo lakannut. Afekt oli todella heikossa kunnossa ja joutui suoraan tiputukseen. Kukaan ei osannut sanoa, mikä oli vikana - vaihtoehtoja olivat joko kasvain tai erittäin harvinainen sieni, jota tavallisesti on vain lämpimimmissä/sateisissa maissa kuten Englanti. Tosin myös Puola, josta Afekt oli aikoinaan tullut, voisi sopia kuvaan... Afekt oli niin väsynyt ja huonossa kunnossa, että klinikalta suositeltiin jättämään se yöksi sinne. Niimpä siis lähdimme tyhjän kopin kanssa ajelemaan kotiin, mutta illalla klinikalta soitettiin uudestaan. Verenvuoto oli alkanut jälleen, ja hevonen oli todella kipeä. Mitään ei enää ollut tehtävissä. Mitkään verensiirrot tms. eivät myöskään olisi enää auttaneet, kun verta tuli sitä tahtia ulos. Niimpä täytyi vain tehdä se kaikista raskain päätös.

Afekt oli todellinen helmi. Lähes kaikki, jotka sen tunsivat, ihastuivat siihen. Käsiteltäessä ja hoitaessa se oli kiltti ja ystävällinen, eikä se olisi koskaan tehnyt kärpäsellekään pahaa. Ratsastaessa se oli nöyrä ja yritti parhaansa. Sen vuoden aina jonka se meillä vietti, tapahtui aivan järisyttävä muutos. Koulukiemurat siltä sujuivat, se todellakin opetti ratsastajiaan ja teki juuri niinkuin pyydettiin. Itse en Afektia kovin hyvin tuntenut, mutta se on jäänyt hyvin mieleen juurikin aina ystävällisen ja nöyrän asenteensa ansiosta, vaikka se oli kokenut elämässään niin paljon pahaa. Olen kiitollinen, että olen saanut tutustua ja tuntea tuollaisen hevosen.

Kiitos Afekt kaikesta.